Fortunalla on osansa
Oy Juho Jussila on perheyritys, joka toimii jo neljännessä polvessa. Yhtiö on perustettu v. 1923 ja muuttunut osakeyhtiöksi 1934.
Juho Jussila syntyi Hollolan Wesalassa 6. päivänä elokuuta vuonna 1874 9-lapsisen perheen kuopukseksi. Kansakoulun jälkeen Juho kävi Hämeenlinnan kiertokoulunopettajaseminaarin, jonka jälkeen hän hakeutui Jyväskylän Seminaariin, jonne hän pääsi opiskelemaan yhdessä Aatu-veljensä kanssa. Ajalle tyypillisesti pääosa seminaarin opiskelemaan tulleista miesoppilaista tuli monilapsisista maaseutukodeista, jotka eivät kyenneet elättämään suurta lapsijoukkoa.
Valmistuttuaan seminaarista vuonna 1896 Juho toimi opettajana Jaalassa. Juhon kihlattu, Tyyne Lohi, valmistui opettajaksi vuotta myöhemmin ja häitä vietettiin syksyllä 1897. Häiden jälkeen nuori pari muutti ensin Savoon ja he toimivat opettajina Heinävedellä. Kahden vuoden kulutta he muuttivat Porin maalaiskuntaan ja sitten Raumalle. Perheeseen syntyi neljä lasta, kolme poikaa ja yksi tyttö: Erkki, Tellervo, Pauli ja Kauko.
Suomessa melkein kaikki taloudessa tarvittavat yksinkertaiset puuesineet olivat 1900-luvun alussa ulkolaista alkuperää. Juho Jussila heräsi ajattelemaan asiaa ja ihmetteli, miksi näin piti olla. Miksi meillä ei pystytä niitä itse valmistamaan, kun on saatavissa hyvää ja halpaa raaka-ainetta? Hän kiersi opettajan toimensa ohella pitämässä esitelmiä koti- ja pienteollisuuden puolesta. Omien esitelmiensä innoittamana hän lopulta päätti itsekin kokeilla muutamien käsityötuotteiden valmistamista ja myymistä. Näin syntyivät musteenkuivaaja, viivoitin ja paperiveitsi. Näin hän sai kosketuksen yrittäjäelämään ja vähän lisäansiota vaatimattomaan kansakoulunopettajan palkkaan.
Juho Jussila oli Porissa ollessaan tehnyt ensimmäisen opintomatkansa Saksaan, jossa hän tutustui saksalaiseen pienteollisuuteen ja puulelujen tekoon. Jälkimmäisen matkansa jälkeen hän ryhtyi hyvin pian suunnittelemaan omaa kasvatusopillista leikkikalusarjaa. Vuonna 1909 Porin maatalousnäyttelyssä oli Juho Jussilan ensimmäinen puulelujen näyttelyosasto. Vuosisadan alussa Satakunnassa oli runsaasti leikkikalujen valmistusta, sillä Pori oli kehittynyt merkittäväksi sahateollisuuskaupungiksi ja materiaalia oli helppo saada puulelujen valmistukseen.
Vuonna 1911 Juho Jussila pyrki uuteen virkaan Jyväskylän seminaariin poikaharjoituskoulun johtajaopettajaksi. Hänet valittiin virkaan opetusnäytteiden perusteella kahden vuoden koeajaksi. Jussilan perhe muutti noin 15 vuoden jälkeen takaisin Jyväskylään. Virkavahvistuskirjan Juho Jussila sai v. 1913. Tyyne Jussila sai opettajapaikan kaupungin uudesta Puistokadulla sijaitsevasta kansakoulusta. Pian tämän jälkeen perhettä kohtasi suru, kun tytär Tellervo kuoli sokeritautiin 1914 vain 9-vuoden ikäisenä.
Useimmat harjoituskouluun tulleista lapsista olivat köyhistä oloista eikä vuosisadan alkupuolen oppilashuolto ollut vielä kovin järjestäytynyttä. Oppilaiden terveydentila ei ollut paras mahdollinen ja ravitsemusolot, vaatetus ja puhtaus olivat puutteellisia. Koulun mahdollisuudet oppilaiden olojen parantamiseen olivat vähäiset. Opettajat vetosivatkin yksityiseen ja kunnalliseen hyväntekeväisyyteen ja opettajakunta ehdotti koulukeittolajärjestelmän luomista.
1915 kaupunkiin saatiin harjoituskoulujen ja kaupungin kansakoulujen yhteinen ruokala. Juho ja Tyyne Jussila olivat tätä ruokalaa perustamassa, valvomassa ja pitämässä yllä yhdessä muun kaupungin opettajiston kanssa. Omin voimin ja yksityisillä rahoilla tarjottiin lämpimiä aterioita 200 lapselle kymmenen vuoden ajan. Cygnaeus-koulun valmistuttua 1925 ruokala siirtyi kaupungin hoidettavaksi. 1941 päätettiin, että kaikkien kansakoululaisten tuli saada ilmainen kouluateria, johon sota-aika tosin asetti rajoituksia.
Opettajakunnan huolenaiheena olivat ruokailu ja muut terveyden edellytykset. Opettajien yksityisrahastosta jaettiin pieniä avustuksia vähävaraisille oppilaille vaatehankintaan. V:sta 1929 lähtien koululapsille alettiin järjestää valohoitoa ehkäisemään D-vitamiinin puutteesta johtuvaa riisitautia. Juho Jussila lahjoitti alppiaurinkolampun ja hankki kerran koululaisille harvinaisena herkkuna kaksisataa appelsiinia.
Juhon ajatukset lähtivät kaikin tavoin lasten eteenpäin viemisestä ja kehittämisestä. Asioissa oli paljon parannettavaa ja ne asiat olivat häntä lähellä. Siksi myös Jussilan valmistamat lelut oli suunniteltu kehittäviksi ja opettaviksi.
Jyväskylään tulonsa jälkeen Juho Jussilalla oli useita hankkeita yritystoiminnan aloittamiseksi. Yhteiskunnallinen epävakaus sotki suunnitelmia ja siirsi puusepän verstaan aloitusta myöhäisemmäksi. Helmikuun 5. päivänä 1923 Juho Jussila jätti viimein elinkeinoilmoituksen Jyväskylän maistraattiin. Aluksi keskityttiin käyttöesineisiin: lumilapioihin, mankeleihin ja talousportaisiin. Uuden alun lisäksi koettiin samana vuonna taas surua, kun jouluna 1923 kuoli myös Pauli sokeritautiin.
Erilaisista vaikutteista ja monivuotisista suunnitelmista syntyi Fortuna-peli, jonka tuotanto aloitettiin 1926. Peliä käytettiin harjoituskoulussa laskemisen apuvälineenä.
Kaupankäynti ulkomaille oli alusta asti Juho Jussilan tavoitteena. Vientipyrkimykset keskitettiin aluksi Pohjoismaihin. Viennin ensiyritys onnistui yli odotusten 1929. Tehtaan tuotanto kasvoi pohjoismaisen viennin ansiosta moninkertaiseksi. Samana vuonna Jussila sai koetilauksen Englantiin. Siellä Fortunasta kehittyi todellinen menestys. Onnistuminen oli merkittävää, sillä se sattui taloudellisesti vaikeana aikana. Jussilan pelitehdas toimi Jyväskylässä 1930-luvun työttömyyden lievittäjänä; samalla yritys itsekin selvisi pula-ajasta vientiin menneillä sadoilla tuhansilla peleillä.
Englannin markkinoilla käytettiin lennokasta mainontaa. Fortunaa myytiin Englannissa Corinthian Bagatelle-nimellä. Koko kuninkaallinen hovi, kuuluisat näyttelijät, jalkapallotähdet, golfin- ja kriketinpelaajat pelasivat innokkaasti Fortunaa. Walesin prinssin mielestä peli oli mainio ja kaikkein hienoin pelityyppinsä edustaja. Kiinnostuksesta peliä kohtaan hän lahjoitti pelejä työttömien sosiaalikeskuksille ja poikien klubeille. Prinssin esimerkki sai muutkin kiinnostumaan Corinthianista, ja sitä esiteltiin pelihalleissa, hyväntekeväisyysjärjestöissä ja klubeissa eri puolilla Englantia. Kilpailuja järjestettiin ja jopa perienglantilasten pelien – backgammonin ja bridgen – suosion sanottiin olevan uhattuna.
Kuuluisat filmitähdet kuten Jack Buchanan ja Anna Neagle mainostivat peliä. Espanjan kuningas Alfonsonon ja Belgian kuninkaan sanottiin pelaavan sitä. Suomessa kerrottiin 1930-luvun mainoksissa, kuinka Ukko-Pekka, Walesin prinssi, Mussolini ja keisari Wilhelm olivat innokkaita Fortunan pelaajia. Suomessakin peli oli todella suosittu ja järjestettiin mm. presidentin linnan henkilökunnan välisiä kilpailuja. Fortunan loistokautta kesti 1930-luvun lopulle. Koskaan ei ole laskettu paljonko Fortunapelejä tehtiin kaikkiaan. Jonkinlaista käsitystä suosiosta kertoo, että esim. 1933 niitä vietiin Englantiin n. 1/4 milj. peliä.
 Juho Jussila |  Erkki M. Jussila |  Erkki O. Jussila |
Tuotanto ja valikoima laajenee
Juho Jussilan poika Erkki Jussila oli 1929-1930 Kanadassa ja Yhdysvalloissa laivanrakennustöissä. Hän palasi Suomeen perheen esikoisen synnyttyä. Häntä tarvittiin myös perheyrityksessä. Jo jonkinlaisen englanninkielentaidon hankkineen Erkki Jussilan apu yrityksen Englannin suhteiden luomisessa oli tarpeen. Insinöörin työpanos oli tervetullut myös tehtaan teknisen puolen kehittämiseen. Erkin ja Lyylin perheeseen syntyi vielä kolme lasta.
Fortunan menekin myötä sekä uusien artikkeleiden takia alkoi yhtiön vuokraamat toimitilat käydä ahtaiksi. 1934 päätettiin rakentaa oma tehdas Jyväskylän Lutakkoon. Samaan aikaan yritys muutettiin osakeyhtiöksi.
Kauko Jussila, joka valmistui lääkäriksi 1935, oli jonkun aikaa yhtiön palveluksessa muuton jälkeen. Hänen käsialaansa ovat puupenaalien kuvitukset ja Tarmo-hevonen vaunuineen.
Fortunan menekki alkoi näyttää hiljenemisen merkkejä ja oli siis löydettävä jotakin uutta. Tällöin saatiin käyntiin Tikkapelin valmistus. Englantilaisen A. T. Hillin ehdotuksesta Juho Jussila toi Dartsin Suomeen, ja siitä kehitettiin yksinkertainen rengastikkataulu. Tikkatauluja valmistettiin 1960-luvun lopulle asti. Biljardia alettiin valmistaa 1930-luvun alussa kokeiluluontoisesti, ja Jussilan pienoisbiljardit saivat kultamitalipalkinnon Suomen messuilla vuonna 1935. Pienen pöytäbiljardin lisäksi biljardeja valmistettiin yhteensä viittä eri tyyppiä puu- ja kivipohjaisena. Vaikka Jussilan tehdas oli aikanaan ainoa biljardeja valmistava tuotantolaitos Suomessa, sekin lopetti vuonna 1938 niiden valmistuksen kannattamattomana. Kolokoloshakki tuli markkinoille 1935. Pelin idea on ilmeisesti tullut taas A.T. Hillin kautta, mutta samantyyppisiä pelejä on pelattu jo muinaisessa Egyptissä nimellä Mancala. Sama peli esiintyy myös kännykkäpelinä Bantumi-”papupeli”. Pöytäjalkapallo P.P.S. otettiin mallistoon vuonna 1938.
Juho Jussila, joka oli tehdastoiminnan lisäksi hoitanut opettajan tehtäviään, siirtyi eläkkeelle seminaarin yliopettajan tehtävistään 1937.
Alihankintatyöt alkoivat 1930-luvun lopulla, jolloin Englantiin vietiin siimakäämejä, pensselien varsia ja sähkörasian alusia. Kaupan katkaisi kuitenkin 1939 syttynyt sota.
Sodan aikana Juho Jussila toimi Jyväskylän sotilaspiirin majoitusosaston päällikkönä. Erkki Jussila oli talvisodan aikana kotijoukoissa Jyväskylän suojeluskunnan paikallispäällikkönä ja varajäsenenä Jyväskylän suojeluskuntapiirin kenttäoikeudessa. Kauko Jussila työskenteli kenttäsairaalassa. Sota-aika oli Juho Jussilalle raskas: Kauko Jussila kuoli kesäkuussa 1940 ja jatkosodan aikana huhtikuussa 1943 Juho menetti myös rakkaan puolisonsa.
Lelumallisto kasvoi 40-luvulla ja sai seurakseen pulpetit ja oppilastuolit, sekä hirsitalosarjan.
Juho Jussila menehtyi vaikeaan sairauteen vuonna 1947 saavuttuaan Argentiinaan suuntautuneelta monikuiselta myynti- ja markkinointimatkaltaan.
Jukka-puulelujen uusi menekkivaihe liittyy vuoden 1950 jälkeiseen aikaan, kun vientitoiminta uudestaan elpyi. Tärkeimmäksi vientimaaksi nousi jälleen Englanti ja 1960-luvun alussa alkoi vienti Yhdysvaltoihin ja tämä jatkui aina 1970-luvun puoliväliin asti.
Uudet tuulet puhaltaa
Juho Jussilan poika Erkki M. Jussila siirtyi eläkkeelle 1975 73-vuotiaana. Hänen työtään jatkoi Erkki Olavi Jussila, joka oli tullut yhtiön muoviosaston palvelukseen toukokuussa 1956.
Erkki M. Jussila oli ryhtynyt tutkimaan 1940-luvun lopulla uusia materiaaleja ja
oletettavasti hänellä oli tarkoituksena valmistaa leluja uudesta raaka-aineesta eli muovista. Osakeyhtiö Juho Jussilan muoviosasto perustettiin vuonna 1950. Jälkipolville on säilynyt erillisen yhtiön perustamisasiakirja. Perustettu yhtiö Tetra Oy hankki koneet, laitteet ja raaka-aineet uusien tuotteiden valmistusta varten.
Vuoden 1951 tammikuun lopussa ruiskuvalettiin ensimmäiset muovituotteet. Muovista valmistettiin mm. Tikka-pelin pyrstöjä, junan pyöriä ja erilaisia lelujen liitososia sekä mm. ”Arava-palikoita”. Mukaan tulivat piankin mukit ja lautaset, vaatenaulakot ja –koukut. Monet 1950-luvulla lapsuutensa eläneet muistanevat Jussilan muovimukit.
Samoihin aikoihin Jussilan ruiskuvalupalvelua ryhdyttiin muidenkin yhtiöiden toimesta tiedustelemaan ja tuotantoa laajennettiin sopimusvalmistuksen suuntaan. Konekantaa uudistettiin ja Erkki O. Jussila ryhtyi kehittämään muoviosaston toimintaa. Aloittavana yhtiönä toiminut Tetra Oy oli sulautettu Oy Juho Jussilaan jo aiemmin.
Muoviosaston toiminta laajeni voimakkaasti 1960-luvulla. Asiakaskuntaan kuului huonekalujen, ajoneuvojen, valaisimien ja astioiden valmistajia. Vuonna 1986 valmistuivat uudet tuotantotilat Jyväskylän Palokankaalle entisten tuotantotilojen jäätyä Rantaväylän ja Lutakon rakentamisen jalkoihin. Yhtiön toimintaa johtanut Erkki O. Jussila jäi eläkkeelle 46 vuoden palvelun jälkeen vuonna 2002. Hänen seuraajansa yhtiön toimitusjohtajana neljännessä polvessa on tytär Maija Jussila-Savo. Nykyisin muoviosasto on tärkeä osa yhtiön toimintaa. Jukka-puulelut edustavat tunnetuinta osaa yhtiön historiassa ja ne päätyvät useimmiten vientiin.
